Perheasioiden sovittelu

Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on pyrittävä ensi sijassa selvittämään asianosaisten välisissä neuvotteluissa ja ratkaisemaan sopimuksella. Toistaiseksi Suomessa ei sovelleta perheasiain sovittelussa moderneja fasilitatiivisen sovittelun oppeja. Tavoitteenamme on edesauttaa uudenlaisen lasten etuja huomioivan sovittelukäytännön luomisessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että luodaan menettely, jossa asianosaiset itse tekevät vapaaehtoisessa, puolueettoman ja koulutetun sovittelijan johtamassa fasilitatiivisessa sovittelussa vuoropuhelun kautta lasten huoltoa ja tapaamista kohsekvat sopimukset. Sovittelussa otetaan huomioon sekä lasten että vanhempien tarpeet niin, että molempien vanhempien vanhemmuus voi jatkua erotilanteen jälkeenkin.

Useissa maissa on perheasioiden sovittelulla saavutettu huomattavia tuloksia. SSF perustaa yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden toimijoiden kanssa moniammatillisen kouluttautumisryhmän. Ryhmän kouluttajina tulevat toimimaan johtavat pohjoismaiset ja eurooppalaiset sovittelun teoreetikot ja kouluttajat.

Tuomioistuinsovittelua koskeva laki mahdollistaa sovittelun käyttöönottamisen tuomioistuimissa myös huoltoriidoissa. Tällöin tuomaria voisi avustaa sosiaalityöntekijä.

Lue myös:
Perhesovittelun hankeidea (pdf)>>
Suomen Asianajajaliiton sovintomenettely perheoikeudellisissa asioissa >>
Tuomioistuinsovittelu perheasioissa >>
Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanosovittelu >>
Sovittelu lastensuojeluasioissa >>

Suomen Asianajajaliitto on kouluttanut asianajajia sovittelijoiksi perheoikeudellisissa riita-asioissa. Asianajajaliiton sovintomenettelyssä voidaan sovitella esimerkiksi lasten huoltoa, asumista, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevia asioita sekä puolisoiden tai lasten vanhempien välisiä omaisuuden ositukseen tai jakamiseen liittyviä riitoja avio- tai avoeron yhteydessä.

Sovittelijaksi nimetään puolueeton ja riippumaton asianajaja, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia pääsemään sopimukseen sovittelun kohteena olevasta asiasta. Osapuolet voivat itse valita sovittelijan tai pyytää Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelylautakuntaa nimeämään perheoikeudellisiin asioihin koulutetun sovittelijan.

Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelyn voi käynnistää nopeasti ja palvelu on saatavilla eri puolilla Suomea. Sovintomenettelyssä perheen ristiriidat voidaan ratkaista kokonaisuutena ottaen huomioon lasten asemaan ja omaisuuteen liittyvät kysymykset. Sovittelijana toimivat asianajajat ovat perehtyneitä lapsioikeuden lisäksi perheen taloudellisiin ja omaisuusasioihin sekä sopimusten laadintaan.

Sovintomenettelyssä osapuolet voivat käyttää myös omaa asianajajaa avustajanaan. Osapuolet maksavat sovittelijan palkkion puoliksi.

www.asianajajaliitto.fi/sovintomenettely

Vuoden 2006 alusta on tullut voimaan tuomioistuinsovittelua koskeva laki. Tuomioistuinsovittelua voidaan käyttää myös perheoikeudellisten asioiden sovitteluun. Lain mukaan yleisissä tuomioistuimissa voidaan sovitella sellaisia riita-asioita tai riitaisia hakemusasioita, jotka voidaan saattaa kanteella tai hakemuksella tuomioistuimen ratkaistaviksi.

Riidan osapuoli, joka haluaa asian tuomioistuimen soviteltavaksi voi tehdä sovittelua koskevan hakemuksen käräjäoikeudelle. Oikeus kuulee hakemuksen johdosta toista osapuolta ja ratkaisee soveltuuko asia soviteltavaksi. Jos asia otetaan soviteltavaksi, nimeää oikeus tuomarin, joka asiaa sovittelee.

Tuomioistuimessa voidaan sovitella lapsen elatukseen, huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita, jos ne muuten kyseessä olevassa yksittäistapauksessa soveltuvat soviteltaviksi.

Sovittelun osapuoli voi käyttää sovittelussa apuna omaa asianajajaa tai muuta avustajaa. Tuomioistuinsovitteluun voi saada myös valtion varoista maksettavaa oikeusapua avustajan palkkioihin. Lisätietoja saa käräjäoikeuksista, asianajotoimistoista, oikeusaputoimistoista ja oikeusministeriöstä.

Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta annetun lain mukaan tuomioistuin voi määrätä sovittelijan, kun huollon tai tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta on tehty hakemus tuomioistuimelle. Sovittelijana toimii tavallisesti lasten psykologiaan perehtynyt psykologi tai lastensuojeluun perehtynyt sosiaalityöntekijä.

Sovittelua käytetään tilanteissa, joissa esimerkiksi toinen vanhemmista ei noudata lapsen tapaamisesta annettuja määräyksiä. Sovittelun tarkoituksena on edistää lapsen vanhempien tai muiden asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi. Sovittelijan järjestää neuvottelun lapsen vanhempien kesken ja keskustelee henkilökohtaisesti lapsen kanssa.

Sovittelijan tehtävänä on myös laatia sovittelusta kertomus tuomioistuimelle. Jos sovittelu ei ole johtanut vanhempien välillä sopimukseen, antaa tuomioistuin asiassa ratkaisun mm. sovittelijan kertomuksen perusteella. Tämä sovittelumuoto on käytettävissä ainoastaan käräjäoikeudelle tehtävästä ns. täytäntöönpanohakemuksesta.

Läheisneuvonpidossa lapsen oma perhe ja perheelle läheiset henkilöt kutsutaan keskustelemaan lapsen kasvun turvaamisesta perheessä. Menetelmää voidaan käyttää monenlaisissa perheen ongelmatilanteissa, kuten vanhempien päihdeongelman tai lapsen oman käyttäytymisen aiheuttaman ongelmatilanteen ratkomiseen. Läheisneuvonpidon kutsuu koolle sosiaalityöntekijä, joka toimii sovittelijan tapaan auttaen neuvottelijoita pääsemään sopimukseen tilanteen ratkaisemisesta ja auttamisesta. Läheisneuvonpitoa voidaan järjestää ainakin suurimmilla paikkakunnilla. Lisätietoja saa paikallisesta sosiaalitoimistosta.